Ilmat sitten viilenivät reilusti tällä viikolla. Ihan mukavaa, sillä koirat jaksaa paremmin touhuta ulkona. Tänään on miltei koko päivän satanut vettä, nyt paistaa mukavasti ilta-aurinko. Eilen käytiin metsälenkillä Artun ja Tuulian kanssa, tänään taas saatiin seuraksi Sini ja Jope. Sera ja Jope eivät ole vähään aikaan nähneetkään, parisen kuukautta on ainakin ollut kaveruksilla taukoa. Mutta tutut remuamisleikit alkoivat heti kättelyssä.

 

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ensi viikolla takapihallemme rakennetaan terassi ja samoihin aikoihin olisi tarkoitus uusia nurmikko. Kunhan nuo sateet lakkaa, niin pihalle laitetaan puutarhamyrkky, joka tappaa kaiken kasvuston, jotta saadaan sitten laitettua uusi viheriön alku tilalle. Seralle tulee porttikielto pihalle, samoin pitää varoittaa talon muita lapsia, sillä myrkky on suhteellisen tujua tavaraa. Meidän talon lapset ovat siis Sera, Sero ja Brutus. Saku, mäykky ja dogo – oikein monimuotoinen katras siis. On meidän talossa asustellut parisen kuukautta ihan oikea ihmisvauvakin, mutta hän on vielä niin pieni, ettei vielä vähään aikaan pääse vipeltelemään maailmalle.

 

Pari päivää sitten syötiin viinirypäleitä, ja ukko sitten heitti niistä jääneen "oksan" Seralle lattialle. Ensin sitä ei noteerattu lainkaan, mutta sitten se riemu vasta alkoikin. Puolisen tuntia Sera sen kanssa riehui. Se viskeli sitä suullaan ja läimi tassullaan. Vinkui ja hyökkäili sitä kohti. Voi, että kun toisella oli sitten hauskaa! Vastaavaa riehumista tapahtuu, kun Sera saa käsiinsä (tassuihinsa) pullonkorkin, kävyn tai pienen kurkun palan tms. Lopuksi se käpertyi sen kanssa jalkoihini.

 

Pienen tytön suuri aarre

 

 

 

Se ois viikko taas lopuillaan, sunnuntaina päästään viettämään äitienpäivää... Mukavaa loppuviikkoa!