ROTUTIETOA
Saksanpaimenkoira on älykkyytensä, oppivaisuutensa ja miellyttämishalunsa takia maailman suosituin koirarotu. Helposti koulutettavana, kestävänä ja pelottomana se on myös yleisin poliisin ja armeijan käyttämä rotu. Saksanpaimenkoiraa voidaan käyttää paitsi vartiointi- ja suojelutehtäviin, myös esimerkiksi pelastusetsintöihin, jäljestämiseen, huume-, home- tai malminetsintäkoirana. Saksanpaimenkoira soveltuu myös erinomaisesti perhekoiraksi, jos sillä vain on riittävästi virikkeitä ja ohjattua tekemistä. Aktiivisena ja työhaluisena rotuna se vaatii myös omistajaltaan aktiivisuutta, koska rodulla on paljon energiaa. Luonteeltaan äärimmäisen uskollinen isäntäänsä kohtaan. Vilkas, itsevarma ja ennakkoluuloton. Se on erittäin vireä, kestävä ja ketterä.Se on aina valpas ja valmis puolustamaan perhettään.
Rodun alkuperämaa on Saksa. Rodun loi Ratsumestari Max von Stephanitz myöhään 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Hänen tarkoituksenaan oli jalostaa kaikkeen käyttöön soveltuva työkoira. Von Stephanitz uskoi saksalaisten paimenkoirien kykyyn ja arveli, että niistä olisi kaikkeen käyttöön sopiviksi koiriksi. Hän oli myös tietoinen vähenevästä tarpeesta paimenkoirille ja uskoi, että rotu ei selviytyisi, ellei sille keksittäisi muuta käyttöä.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen brittiläiset ja amerikkalaiset sotilaat ihastuivat saksanpaimenkoiran ominaisuuksiin ja toivat koiria näytille kotimaahansa. Rodusta tuli nopeasti suosittu lemmikkinä ja työkoirana. Nykypäivänä saksanpaimenkoira luetaan yhdeksi monipuolisimmista koiraroduista.
Suomeen ensimmäiset saksanpaimenkoirat tulivat 1910-luvulla viranomaiskäyttöön. Vuosina 1970-1990 rodun rekisteröinnit kasvoivat todella suuriksi kysyntään nähden. 2000-luvulla rekisteröintimäärät ja kysyntä ovat olleet lähes tasapainossa.
LEGENDAT SAKSANPAIMENKOIRISTA
Saksanpaimenkoirasta rotuna liikkuu mitä ihmeellisimpiä juttuja. Osalla on vinha perä, toisissa on osa totuutta ja jotkin ovat kaukana totuudesta. Tähän on kerätty erilaisia legendoja mitä saksanpaimenkoirista liikkuu. Tarkoitus on selittää niiden merkitystä ja tarvittaessa selittää niiden perättömyys.
"Saksanpaimenkoira on sairas koirarotu"
Saksanpaimenkoira on hyvin yleinen koirarotu. Se on vuosien saatossa jalostuksellisesti mennyt monen ns. pullonkaulan läpi: yhtenä merkittävimpänä tekijänä 2. maailmansodan jälkeiset vainot. Länsivallat voittonsa jälkeen tuhosi järjestelmällisesti kaikki vastaantulleet saksanpaimenkoirat. On heitetty karkeita arvioita että tällöin noin 2/3 - 3/4 saksanpaimenkoirakannasta hävitettiin - samalla katosi arvokasta jalostusmateriaalia ja geenipoolia.
Voimakas sisäsiitosaste aiheuttaa resessiivisesti periytyvien sairauksien esiintulemista voimakkaammin, tällöin sisäsiitosasteen noustessa kasvaa myös mahdollisuus sairauksien esiintulemiselle. Kuitenkin, todennäköinen syy sairaiden saksanpaimenkoirien näennäisesti suureen määrään on rodun yleisyys: joka paikassa on saksanpaimenkoiria, niitä myös kasvatetaan paljon paperittomina sekä rahasta jolloin sukutaustoista ja terveydestä ei ole tietoa - tai niistä ei välitetä.
Eläinlääkärikäynneissä saksanpaimenkoira on johtavana. Erään yleisesti arvostetun klinikan asiakkaista suurin osa on saksanpaimenkoiria joiden ongelmat viittaavat pääasiassa hermorakenteeseen: ripulia/stressivatsaa, kutinaa, allergioita, korva- ja silmätulehduksia. Lisäksi yleisiä ovat selkä- ja muut luustosairaudet. Rodussa on siis paljon sairauksia, mutta toisaalta rodun yksilöiden määrä on huomattavan suuri. Saksanpaimenkoira on varmasti yksi tutkituimpia rotuja, jossei tutkituin: on yleisenä käytäntönä että jokaiselta koiralta kuvataan virallisesti niin lonkat kuin kyynärätkin.
"Saksanpaimenkoirat ovat luonnevikaisia"
Saksanpaimenkoira on saanut kyseenalaisen maineen olla "luonnevikainen" rotu johtuen suuresta määrästä kokemuksia, joita ihmisillä on lähipiirissään: saksanpaimenkoira on joko purrut heitä, heidän koiraansa tai jotain ystävää. Totuus kuitenkin on että äärimmäisen harva koira on "luonnevikainen" tai syntyjään "hullu". Käytännössä kaikki näistä koirista on jollain tavalla kaltoin kohdeltuja: joko niitä on kohdeltu väkivalloin, niitä ei ole pennusta asti sosiaalistettu ollenkaan tai sitten niitä koiria ei ole koulutettu lainkaan.
Vastoin yleistä näkemystä suuri osa näistä ongelmatapauksista on juuri sellaisia koiria joita ei ole koulutettu, niillä ei ole selkeää laumanjohtajaa ja sitä kautta kuria jolla koira tietäisi millä tavalla ihmisten yhteiskunnassa tulisi elää. Saksanpaimenkoira ottaa mieluusti talossa herran paikan ja jos koiran hermorakenteessa tai rohkeudessa on pieniäkään puutteita, se alkaa käyttämään saamaansa liikaa valtaa niin että se voi olla vaaraksi perheelleen ja muulle yhteiskunnalle. Tälläiset koirat usein saadaan rauhoittumaan ja muuttumaan täysin normaaliksi koiriksi siinä vaiheessa kun ne saavat kunnollista koulutusta ja oikean johtajan laumajärjestykseensä.
"Näyttelylinjaisista koirista ei ole mihinkään"
Näyttelylinjaisissa koirissa on monentyyppisiä koiria.On koiria, jotka on jalostettu täysin näyttelyitä varten, koiria jotka on kasvatettu täysin kotikoiriksi, koiria joita on kasvatettu pelkästä kasvattamisen innosta sekä koiria, joiden on ollut tarkoitus olla monipuolisia harrastuskoiria. Näyttelylinjaisen koiran kanssa ei välttämättä pääse helpolla suojelun Suomenmestariksi tai maailmanmestariksi, mutta perusharrastuskoirana se on erinomainen. Tärkeää on vain kasvattajaa valitessa etsiä kasvattaja joka itse harrastaa (ja tekee tulosta) jalostukseen käyttämiensä koiriensa kanssa harrastuslajissa, johon olet koiraa hankkimassa.
"Käyttölinjaista ei voi pitää kuin vain tarhakoirana"
Käyttölinjainen koira keskimäärin ei ole mikään "viettipommi" jota ei voisi pitää ihmisten ilmoilla. Siinä missä kaikki muutkin koirat, se vaatii määrätietoisen koulutuksen, sosiaalistuttamista pentuna ja selkeän laumanjohtajan. Kun nämä asiat ovat kunnossa, se on aivan yhtä luotettava ja rauhallinen kotioloissa kuin mikä tahansa muukin koira.
"Pitkäkarvaiset ovat lempeämpiä"
Pitkäkarvaisuuteen ei liittyne minkäänlaista "lempeysgeeniä". Koiran ulkonäkö on nallemaisempi, joka tekee siitä helposti lähestyttävämmän. Näin teoriassa siitä voi tulla "lempeämpi" koska se saa enemmän positiivista huomiota ympäristöltään kuin lyhytkarvainen rotutoverinsa. Karvan pituus ei kuitenkaan vaikuta koiran perittyyn luonteeseen tai siihen miten se tulisi kasvattaa: yhtä lailla pitkäkarvainen koira voi olla vaikea, arka tai jopa aggressiivinen.
"Harmaat ja mustat saksanpaimenkoirat ovat värivirheellisiä"
Saksanpaimenkoiran rotumääritelmä hyväksyy käytännössä kaikki muut värit, mutta ei valkoista tai mitään mikä muuttaisi koiran mustan pigmentin väriä toiseksi.
"Koiran luonne ja käyttöominaisuudet ovat väristä riippuvia"
Ei ole osoitettu eikä havaittu minkäänlaista yhteyttä koiran värin, turkin laadun tai pituuden yhteydestä koiran luonteeseen, käyttöominaisuuksiin tai terveyteen.
