Tiistaina oli se päivä, jota on odotettu kuin kuuta nousevaa. Sera tapasi ihanan Sampon miltei 5 kuukauden eron jälkeen. Mietitytti kovasti, että mitenköhän bestikset suhtautuvat toisiinsa pitkän tauon jälkeen, kun ei juurikaan ole käsitystä millainen muisti koirilla on. No nyt löytyy käsitys - koirien muisti on hyvä. Sampo ja Sera olivat kuin viime tapaaminen olisi ollut edellisenä päivänä. Heti kun Sampo astui ulos autosta, Sera meni tuttuun tapaansa makuulle vaanimaan ystäväänsä. Tällä tapaa heidän leikit yleensä aina alkaa. Ja sitten kaksikko jo painattikin pitkin pusikkoja sata lasissa. Olisin odottanut edes jonkinlaista varautuneisuutta, mutta mitä sitä tuttua kamua vierastamaan!  

Ihmisten kyseessä ollessa pidemmät tauot tapaamisissa kyllä huomaa. Esimerkiksi jos Sera ei viikkoon näe vanhempiani, niin tavatessaan ollaan ihan sekaisin kun on ollut niin ikävä. Hyörii, pyörii ja kerjää hellyyttä. Mutta jos taas käydään useammin vanhemmillani, Sera tervehtii hillitysti ja se on siinä. Eipä noita elukoiden aivoituksia aina ymmärrä.

Taas sitä muisti miten spesiaali suhde Sampolla ja Seralla onkaan. Sitä on vaikea kuvailla, mutta vastaavaa ei ole kenekään muun koiran kanssa. On kiehtovaa huomata, että koirillakin voi olla kovin erilaisia ystävyyssuhteita lajitovereihinsa.

Tässä Niinan nappaamia kuvia tiistailta:

Keskiviikkona lähdettiin Jakin ja Niinan kanssa lenkille. Kyllähän nekin toistensa seurasta taas kovasti nautiskelivat. Sera teki samanlaisen pikalaskun maahan heti kun näki Jakin ja Niinan tulevan kauempaa. Ei noita tosiystäviä siis noin vain unohdeta!

Sääli, että Sampon ja Jakin poppoo lähtee takaisin pohjoiseen parin viikon sisällä. Mutta yritetään ottaa kaikki ilo irti tästä ajasta!

Tänään olisi suunnitelmissa tehdä metsäreissu Tuulian & Artun sekä Kaisan & Danin kanssa. Pääsen testailemaan uutta kameraa. Jonkun verran se eroaa vanhasta, joten on kyllä opeteltavaa taas.

Kohta aluillaan taas uusi viikko ja uudet kujeet. Yksi vapaa päiväkin on suotu torstaille. Kivakiva