Ruhtinaallista laiskottelua sohvalla ketarat levällään...

Käy se näinkin...?

Ei laiskota niin paljoa, etteikö korvia jaksaisi pitää komeasti pystyssä... noissa olikin piteleminen pienellä koiralapsella. Voin kertoo, ei mikään helppo homma!

Ihana kesäpäivä mökillä...

Pläääh!

Nyt iski totaalinen laiskuus! Tästä ei nousta vaikka mikä tulisi...!

Laiskottelusta puheenollen... Sera nukahti eilen siten, että sen pää oli sylissäni nenä kohti minun kasvojani. Itse olin aikeissa käydä myös nukkumaan, mutta jäin sitten hetkeksi tuijottelemaan nukkuvaa rentoutunutta koiraa. Se oli kyllä ihana hetki. Tuijotin vain. Koira näyttää niin kovin erilaiselta nukkuessaan. Niskoja alkoi jo koskemaan, koska asentoni ei ollut parhaimmasta päästä, mutta en malttanut lopettaa tuota hetkeä. Hetken päästä ukkelikin jo havahtui omasta unestaan, ja kysyi että mitäs tuijottelette? Mukava erikoinen hetki, heh.

Mukavaa viikkoa lukijoille!