<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tänään lähdettiin aamupäivästä Leluun tarkoituksena tutustua uuteen kaveriin. Kyseessä oli Kaisan dallutyttö Dani. Tyttöjen orastava ystävyys alkoi rähinällä, mutta siinä hiljalleen neitokaiset rauhoittuvat. Sera oli vielä enemmän puolustuskannalla kuin Dani. Kummempia leikkejä ei saaneet vielä aikaan, mitä nyt juoksentelivat ja jahtasivat toisiaan. Mutta ystävyys saatiin alulle ja huomenna otetaan uusiksi.

 

Seralla on melko olemattomat kokemukset narttukoirista, melkeimpä saanut hammasta niiltä muutamalta, joita on nähnyt. Urospainotteinen kaveriporukka sai nyt tyttövahvistusta ja toivotaan, että neitokaisten välit tuosta lämpenevät.

 

 

Kovin eriväriset neitokaiset

 

 

Vauhtiakin löytyi tarvittaessa!

 

 

Sitten toisiin aiheisiin. Sain tässä töitä ja maanantaina olisi tarkoitus uudessa paikassa aloittaa. Sehän tarkoittaa sitä, että Sera joutuu olemaan taas yksin reilusti enemmän. Riippuen tietty miekkosen työvuoroista. Vielä kun minulla kuluu vielä koulun penkillä istuessa 3-4 iltaa viikossa, niin aika on todellakin kortilla! Pääsen neljän jälkeen kotiin, siitä koiran kanssa mahdollisimman pitkälle lenkille ja viideksi kouluun. Koulua ei ole kuin pari kuukautta enää, joten kyllä tästä selvitään. Vanhempani tarjosivat hoitopaikan illoiksi, kun meillä kotona ei ole ketään. Se on SUURI apu.

 

Se on kyllä ihanaa tietää, että karvainen lapsenlapsi on aina tervetullut hoitoon. Aiemmin Sera pyrki aina eteisessä mukaani, kun vein tytön hoitoon. Nykyään se vain katselee olohuoneesta käsin kun lähden. Alkaa heti touhuta omiaan, kun suljen oven takanani. Se on siellä kuin kotonaan. Mieluinen paikka siis koiralle ja mielellään Seran sinne jätänkin. Olisi inhottavaa, jos se jäisi aina itkemään perääni.

 

Sellaista tällä erää… mukavaa loppuviikkoa!