Uusi viikko aluillaan. Viime viikolla käytiin Lelun montuilla pariin otteeseen. Tuulia saatiin seuraksi alkuviikosta ja eilen lähdettiin Sinin ja Jopen kanssa monttuilemaan. Torstaina tehtiin metsäreissu myös saman parivaljakon kanssa, joka ei mennyt niin hyvin kuin odotettiin. Jope tuntui haistavan vielä voimakkaasti Seran juoksut ja hullaantui sitten täysin. Ja Sera sitten komensi jatkuvasti selkään kipuavaa koiraa! Sunnuntain reissu meni sitten jo paremmin. Hurjaa menoa, pitävät aivan kamalaa meteliä keskenään, tietämätön varmaan pelästyisi jos näkisi. Kenenkään muun kanssa Sera ei metelöi noin leikkiessään, mutta Jope on erikoistapaus. Nauratti, kun jopa juostessaan kilpaa niiden möyrytä ja ölistä toisilleen. Niillä tuntuu olevan kovasti juttua toisilleen leikin lomassa.

 

Onnistuneita kuvia en tainnut saada juuri yhtään, joten tässä pari epäselvää suttukuvaa mölyapinoista. Siinä näkyy meidän seudun talvimaisemaa. Esittelyssä Seran hohtavan valkoiset hampaat! ;)

 

 

 

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Viime viikolla tottisteltiin miltei päivittäin pieniä pätkiä, kun poikettiin lenkillä kentälle/metsikköön treenailemaan. Seuraamista pitäisi petrata vielä kovasti, aika vaihtelevalla menestyksellä mennään. Vähän aikaa sitten se sujui ja taisin kai ottaa liian pitkiä pätkiä palkkausten välissä. Nyt otetaan lyhyempiä, että koiran mielenkiinto pysyy hommassa. Paikallaolot istuen ovat sujuneet pienestä pitäen hyvin, mutta nyt myös makuulla. Ennen Sera tuppasi aika usein nousemaan, niin että asento oli sellainen istumisen ja makaamisen sekoitus. Tavallisen kepin kanssa en enää viitsi Seraa treenata, sillä se tuntuu olevan liiankin tehokas. Minä otan kepin käteeni ja pienen hetken liikkeet sujuvat kunnes Sera ylikuumenee. Se tekee kaikki mahdolliset liikkeet putkeen edessäni. Tulee sivulle, istuu, käy makuulle, tapittaa silmiin ja huitoo vielä tassua päälle. Motivointipatukka on myös tehokas, mutta koira ei sekoa niin pahasti siitä.

 

Viikonloppuna todettiin Seran lihoneen hitusen. Se tuntuu ja näkyy. Lähtöpaino oli parisen viikkoa sitten noin 23 kg, nyt tyttönen painaa reilut 25 kg. Jihuu, tästä se lähtee! Kun ensin tuntui, ettei sitä painoa tule sitten millään. Pari kiloa vielä, niin sitten pitäisi riittää. Liika ei ole koskaan hyväksi. Lainatakseni spk kasvattaja Ilmari Virtasen sanoja: "...kaikki mikä kylkiluiden päällä tuntuu nahan lisäksi, on rasvaa eli läskiä, sinne ei muodostu lihaksia ei ihmisille eikä koirille, ei sitten kirveelläkään. Jos ajatellaan saksanpaimenkoiraa, niin koiran hengästyneenä hengittäessä nopeatempoisesti tulisi kylkiluiden välien vilahtaa hengityksen tahdissa. Silloin saksanpaimenkoira on ihannepainossaan."

*kaivelee omia kylkiluita*

Mukavaa viikkoa kaikille!