<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Masentaa tänään ihan tavattomasti toi ilma. Jos mittari näyttäisi edes nollaa, mutta että vielä viisi plussan puolella. Olen jo luopunut lumihaaveista ja tyydyn haaveilemaan nollakelistä tai ehkä JOPA parista miinusasteesta! Nyt on vain märkää, synkkää ja kurainen koira. Ja hiekkaa sisällä kiloittain, vaikka kuinka imuroisit. Mulle riittäisi kuiva ja vähän viileämpi ilma. Kivahan se olisi, jos se talvi tulisi oikeesti… mutta olen tosiaan luopunut toivosta. 

Eilen sain noin sekunnin pituisen paniikkikohtauksen, kun huomasin lattialla yhden tipan verta. Olen kai sitten vähän herkällä tuulella noiden Seran vaivojen takia, kun en osannut heti yhdistää tippaa juoksuihin. Onneksi nopeasti hoksasin asian laidan, ennen kuin rupesin etsimään koirasta vuotavaa haavaa!  Idiootti. Vielä kun aiemmin samana päivänä ihmettelin ääneen, missä tytön juoksut viipyvät… 

Sattuu aika pahasti juhlapäiville nuo Serpun juoksut. Ensimmäisethän oli viime juhannuksen aikaan ja nyt joulu/uusivuosi-akselilla. Eihän siinä muuten mitään olisi, mutta kun Sera menee hoitoon nyt uutena vuotena, niin tuottaahan ne vähän enemmän päänvaivaa… Mutta kaikki oli mennyt ihan hyvin juhannuksenakin, en kuullut mitään valituksia, vaikka housurumba olikin aikamoinen kokemattomille hoitajille!

 

Eilen ja tänään on paukkunut raketteja aika lailla meidän kulmilla. Viime vuodenvaihteessa Sera ei välittänyt paukkeesta lainkaan, mutta oli silloin ihan pikkupentu, niin tämän päivän reagoimisesta ei ollut mitään varmuutta. Toistaiseksi ollaan samalla linjalla, pahimpia vähän säpsähti, mutta muuten ei reagoi. Kuulostelee ihmeissään. Joten hyvältä näyttää!

 

Pari viikkoa tulee taukoa koirakavereihin, Seralla kun kaikki kamut on miespuolisia. Harmi, mutta eiköhän tästä selvitä!

 

Nyt odottelemaan vuoden vaihtumista ja Seran lopullisia verikoetuloksia.

 

Oikein rauhallisen riehakasta uutta vuotta kaikille!

Palataan ensi vuoden puolella!