Nyt ollaan sit joulut vietetty ja koitetaan selvitä sen aiheuttamasta ähkystä. Aaton aattona tuli tasan vuosi täyteen siitä, kun Sera meidän huusholliin pöllähti. Nopeasti meni sekin aika. Viime vuoden joulu meni siis vähän ohi, kun tutustuttiin uuteen kotiin ja toisiimme. Tänä vuonna sitten päästiin keskittymään paremmin jouluun, vaikka nuo Seran vaivat sitä vähän varjostikin...
Meidän joulun suuria iloja oli mm. Seran normaali kakka, joista jokaisesta sain hymyn huulilleni ja vilpittömän hyvän mielen. Sai tyttö nauttia jopa kinkusta ja savukalastakin, kun massu oli kunnossa.
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Soitin äsken eläinlääkärille kuullakseni verikokeiden lopulliset tulokset. Viime viikolla itse sekä lääkärikin totesi Seran oireiden täsmäävän haiman vajaatoimintaan, joka on vieläpä perinnöllinen sakemanneilla. Haima-arvot olivat kuitenkin täysin normaalit. Jotenkin olin niin varma siitä, että yllätyin tuloksista. Ja tulos toi myös pahemmat pelot takaisin mieleen. Mitä se sitten on?? Muutamassa sekunnissa mielessä kävi kaikenlaisia ajatuksia. Eihän haiman vajaatoiminta mikään toivottu vaiva ole, mutta kuitenkin sellainen, joka on hoidettavissa.
Epäonneksemme hoitaja ilmoitti muiden tulosten selviävän vasta ensi viikolla. Siis toinen pitkä viikko odottamista. Toinen pitkä viikko täynnä huolta. Lopuissa kokeissa selvitetään jonkinlaista imeytymisongelmaa. Kyseisiä testejä tehdään harvemmin Vetlabissa ja siksi tulosten saaminen kestää. Vielä kun oli joulupyhät ja uusi vuosi tässä välissä, niin sekin hidastaa hommaa.
Ei auta muu kuin yrittää pitää pää kylmänä ja odottaa. Turha panikoiminen vie vaan voimia. Se lohduttaa paljon, kun Sera on täysin oma pirteä itsensä.
Yllä Seran käsitys joulusiivouksesta. Muutamaa minuuttia ennen kuvan ottoa, korjasin olohuoneen lattialta laajalle levittäytyneen pumpulimeren. Hetken päästä sain ilokseni todeta merenalun ilmestyneen takaisin ja siinä vaiheessa ko. lelu lähti jäähylle, että pääsin siivoushommissa etenemään...
Kommentit