Syntymäpäivät sekä isänpäivät juhlittu ja arki palannut kuvioihin. Syntymäpäivä aamuna luontokin onnitteli Seraa reilummalla lumimäärällä. Paikoin lunta oli enemmän(= ei sulanut heti) ja siitäkös Sera vasta riemastuikin. Ihme loikkia ja spurtteja teki, niissä määrin minkä hihna antoi periksi. Lisäksi Tuulia teki yllätyskäynnin ja toi pussillisen possunkorvapuusteja. Sellaisenaan ne eivät neidille kelpaa, mutta makkaralla täytettynä kyllä! Noissa puusteissa on hyviä koloja joihin saa piilotettua makkaraa. Kiitos Tuulialle, tiesi tarkkaan .etsiä korvia, joissa on paljon syviä koloja!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kyllähän sitä syntymäpäivänä pitää kavereitakin nähdä… päivällä lähdettiin Sinin ja Jopen kanssa lenkille ja poikettiin matkan varrella metsikköön ja kaverukset pääsivät rymyämään vapaina. Maa metsässä oli todella vetinen. Kuraa, mutaa ja liejuisia lammikoita. Voitte siis kuvitella, missä kunnossa koira oli kotiin päästessä!

 

Illemmalla Sera herkutteli maksalaatikkonakkikakulla ja niin tuo ihmeellinen ensimmäinen syntymäpäivä alkoikin olla pulkassa.

 

Viime viikolla sain ilokseni todeta, että kuonon paljaaseen kohtaan on alkanut kasvamaan karvaa. Viime viikolla laitettiin viimeinen lääkeannos ja vaikuttaa vihdoin tehonneen. Toinen ilon aihe oli se, että Seran karvanlähtö on alkanut laantua. Suuri helpotus.

 

Eilen lenkillä kohdattiin hurjaakin hurjempi mörkö. Yhtäkkiä Sera alkoi murisemaan ja tuijotti tien toiselle puolelle. Minä siinä suu auki katselin ympärilleni, että mitä ihmettä se nyt luulee näkevänsä. Tien varrella oli kasa kattotiiliä (tms.), jotka oli suojattu muovisella pressulla. Kova tuuli heilutti pressua ja se ilmeisesti näytti pienen koiran silmissä suurelta uhkalta. Mentiin sitten katsomaan läheltä tätä mörköä… Sera lähestyi sitä hiipien karvat pystyssä ja pitihän siinä pari kertaa haukahtaakin. Hetken etäisen tutkiskelun jälkeen tyttö meni haistelemaan otusta ja totesi sen vaarattomaksi. Itse seurasin hommaa hyvin huvittuneena. Harvoin näkee Seraa niin pahasti karvat pystyssä. Silloin tällöin tyttö pörhistelee, mutta nyt oli sekä edestä, että takaa karvat ihan ojossa. Kunnon irokeesi! Niin kuin Lotta taisi joskus kirjoittaa punkkarikoirastaan… nyt oli meilläkin todellinen punk-meininki!

 

Nyt suunnataan ulos liukastelemaan... jäätä kyllä on, mutta ei lunta!