Jo torstai, tämä viikko on ollut syyslomaa koulusta. Ei olla touhuiltu mitään normaalista poikkeavaa, normi monttuilua ja lenkkiä eri kokoonpanoissa. Perjantaina itselleni tapahtui hieman normaalista poikkeavaa, sillä lähdettiin tyttöjen kanssa kattomaan Irinaa. Vau. Eipä voi muuta sanoa, oli sen verran hieno keikka. Irina oli jo ennestään yksi ehdottomista suosikeista, livekokemus korosti fanitusta vain lisää! Suosittelen kaikille, jotka yhtään tykkää ko. artistista!  

Tässä yksi nappaamistani kuvista

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Mainitsinkin aiemmin kummityttöni Nean vierailusta… Alku oli hankalaa. Sera säpsähteli liikkeitä ja vältteli Neaa. Hiljalleen alkoi näyttää koko ajan paremmalta ja sainkin tippa linssissä katsoa Seraa nuolemassa Nean kasvoja läpikotaisin. Kaverukset makoilivat vierekkäin niin, että Seran pää oli Nean sylissä. Normaalisti Sera tulee nukkumaan minun viereeni, mutta tällä kertaa hilautui kiinni Neaan. Tippa oli linssissä siksi, koska olen nähnyt Seran taipaleen lapsiin suhtautumisessa ja nyt sain nähdä täysin eri koiran. Tuntui vaan niin hyvältä nähdä tuo huima muutos! Sera sai uuden ihanan ystävän.

 

Tottelevaisuutta...

 

 

Naamapesu!

 

 

Viikonloppuna meille saapui uusi auto. Farkkua ei enää ole ja tilalle tuli sedan. Villi veikkaukseni on, ettei Sera saa tuohon autoon astua jalallaan… mutta hyvin me ollaan pärjätty mun pienellä Hondallakin. Takapenkillä on keinonahkainen suojus, mikä on toiminut hyvin. Karvan ja hiekan kanssa saa tapella useasti, mutta kyllä senkin kestää!

 

Tänään on ollut kaveripainotteinen päivä, kun aamupäivästä lähdettiin ensin metsäilemään Sirpan, Onnin ja Oskun kanssa. Vähän arvelutti mitä siitä tulee, kun Seralla on ollut vähän kähinää Oskun kanssa, mutta hyvin meni. Alussa oli pientä pörinää, mutta nopeasti se unohtui ja kaikki keskittyivät leikkimiseen. On kyllä kovin erilaiset leikit pikkuisten kavereiden kanssa, mutta hienosti onnistui kokoerosta huolimatta!

 

Serppu ja pikkukamut

 

 

Vaanii vaanii...

 

 

 

 

Illalla taas suunnattiin montuille Niinan ja Sampon kanssa. Tuttua ja turvallista. Seralla on ilmennyt outo tapa kannella samaa suurehkoa kiveä paikasta toiseen. Se kaivaa sen alle kuoppaa ja siirtelee sitä milloin mihinkin. Tähän kuuluu myös kimeä haukku ja vinkuminen. Samoin kiveä nuollaan ja pidetään hyvänä. Outoa?

 

Muutama päivä sitten Seran kaulapanta napsahti poikki. Onneksi tämä tapahtui matkalla kotoa autolle, eikä missään vaarallisemmassa tilanteessa. Se saatiin korjattua, mutta se katkesi uudelleen. Olen kiertänyt parissa eläinkaupassa katselemassa pantoja, ja täytyy todeta että täälläpäin on todella huono valikoima. Joten eikun selaamaan nettiä, josko jostain löytyisi kestävä ja hyvä panta, ja samalla tietty tulee tilattua kaiken maailman tavaraa siinä sivussa…

 

Jeps, viikonloppuna suunnitelmissa kaiketi vetotreenit ja yhdet synttäribileet. Nyt lähden väsäämään muutaman päivän kasvismössöä neidille, siitä iltalenkille ja päivä onkin pulkassa. Kivaa loppuviikkoa kaikille karvaan katsomatta!