<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ei hitto, että vihaan tätä oloa –  riudun taas flunssan kourissa. Seran kanssa touhuamiset on jääneet vähälle ja sekös tässä eniten ottaakin päähän. Yllättävän nopeasti sitä alkaa kaipaamaan pitkiä lenkkejä ja muuta touhuamista. Kyllä minä olen yrittänyt pikaisilla lenkeillä käydä, mutta eipä siitä paljoa nauti kun tuntuu, että pää halkeaa jokaisella askeleella. Eilen Sera pääsi remuamaan Jakin kanssa ja sain vähän helpotusta tunnontuskiini. Tänään olisi pakko jaksaa raahautua koulun penkille, yhdessä illassa jää niin hurjasti jälkeen, ettei uskalla jäädä poiskaan. Toivottavasti tämä nyt tästä helpottaisi. Sunnuntaina alkoi, niin luulisi, että minua jo kohta armahdettaisiin. Kohta puolin meinasin hurauttaa Seran kanssa hiekkamontuille. Lenkkeilystä tulee niin järkyttävä olo, että monttuilu on helpoin vaihtoehto tällä hetkellä… Argh.

Otin tässä yhtenä päivänä patukan pitkästä aikaa käyttöön. Sen kanssa ollaan ahkerasti tottisteltu. Kyllä menee hienosti. Sera puhkuu intoa ja toimii vauhdikkaasti, muttei kuitenkaan liian. Paikallaolo maaten on kehittynyt kovasti, Sera ei enää ala kärkkyä liian aikaisin (istumisen ja makaamisen sekoitus) vaan malttaa maata kunnes toisin sanotaan. Paikalla istuminen on toiminut aina hyvin, siinä ei mitään valittamista. Molemmissa kontakti pysyy hyvin. Ennen nihkeästi sujunut seuraaminenkin on alkanut mennä paremmin, joskin siinä löytyy vieläkin petraamista. Omaksi iloksihan me tätäkin vaan touhutaan, mutta on kyllä mukava huomata edistystä eri liikkeissä.  Tuo patukka on kyllä reilusti tehokkaampi kuin namit, mutta ajoittain siitä katoaa se hohto, jolloin olenkin pistänyt sen kaappiin odottamaan parempia aikoja.

Nyt poistun nauttimaan kupillisen Finrexiniä... ainut lohtuni!

Toivotan mukavaa ja flunssatonta viikkoa kaikille - tätä on kuulemma paljolti liikkeellä!