Tultiin tuossa reilu tunti sitten lääkäristä. Syitä käyntiin oli muutamia; suun rakkulat, joita käytiin jo kertaalleen aiemmin näyttämässä, karvaton kohta kuonossa, sekä ihon hilseily. Oman päättelykyvyn mukaan allergiasta johtuvia oireita, lukuun ottamatta rakkuloita, jotka ovat yleisiä nuorilla koirilla. Tästä lähtien voin kyllä unohtaa tuon "oman päättelykykyni", se johti harhaan ja pahasti. Netti hyvänä tukena muodostamassa tuota mielipidettä….

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Sera rauhoitettiin tutkinnan ajaksi, sillä suuta on melko mahdotonta muuten käydä läpi. Rakkulat, joiden tulisi itsestään lähteä, olivat kasvaneet hiljattain melkoisesti ja lääkäri napsaisi kevyesti ne pois. Sen jälkeen lääkäri sanoi epäilevänsä muiden oireiden johtuvan loisista. Kuonon paljaasta kohdasta otettiin raaputtamalla näyte. Hetken näytettä tutkittuaan, lääkäri ilmoitti Seraa vaivaavan demodex canis eli sikaripunkki. Punkin aiheuttamat oireet täsmäävät hämäävästi myös tyypillisiin allergiaoireisiin. Olen ahminut tietoa netistä asian saralta ja olin melkein 100 % varma, että Sera on allerginen jollekin ruoka-aineelle. Onneksi asia selvisi, ennen kuin rupesin tuhlaamaan rahojani kalliisiin hypoallergisiin ruokiin!

 

Sikaripunkki elää karvatuppien sisällä ja talirauhasissa. Lähes kaikilla koirilla on sikaripunkkeja pieninä määrinä ja niistä ei ole koiralle mitään haittaa. Osalla ne taas aiheuttavat oireita. Sikaripunkkien oletetaan siirtyvän emästä pentuihin niiden parin ensimmäisen elinpäivän aikana imetyksen yhteydessä. Jos sikaripunkit alkavat lisääntyä epänormaalin runsaasti, puhkeaa koirassa ihosairaus nimeltä demodikoosi. Sikaripunkit eivät tartu aikuisesta koirasta toiseen. Yleisin taudin puhkeamisikä on 3-12 kk. Sera sai lääkityksen ja antibioottivoiteen ihon hoitoon.

 

Tauti ei yleensä uusiudu. 10 % sairastuu taudin vakavempaan versioon, ja nyt toivotaan hartaasti, ettei Sera kuulu siihen prosenttiin. Pitää vain toivoa, että mikään ei laukaise tautia uudelleen.  Kortisonihoitoa Seralle ei voi koskaan enää antaa, sillä kyseinen aine saattaa laukaista oireet.  Nytkin jokin on ne laukaissut; stressi, heikentynyt vastustuskyky….? Voi vain arvailla. Hoitaja kertoi, että tänään oli todettu sama vaiva toisella koiralla, ja sanoikin, että vuodenaika voi tehdä oman vaikutuksensa punkkien "aktiivisuuteen". Syksyllä niitä ilmeisesti todetaan enemmän.

 

Samalla pyysin lääkäriä tekemään yleistarkastuksen, kun Sera kerran rauhoitettuna oli. Kaikki oli ok; lonkat hyvät, yleiskunto, paino, korvat, sydän ja keuhkot. Kaikki kunnossa. Olen ajatellut Seran olevan hivenen liian hoikka, mutta kyseinen lääkäri omistaa itse sakuja ja sanoi omien koiriensa olevan samaa painoluokkaa.

 

Toimenpiteiden jälkeen Sera sai herätyspiikin ja Tero nosti lääkärin kanssa tytön pöydältä lattialle heräilemään. Siinä se hetken loikoili jonkin aikaa ja hiljalleen alkoi silmät aukeamaan ja tarkkailemaan ympäristöä. Pari kertaa Sera yritti nousta tuloksetta ylös, mutta kannustuksen kera päästiin liikkeelle. Jalat eivät kunnolla kantaneet, mutta kuitenkin niin, että Sera pystyi itse kävelemään autolle. Kylläkin yhden istumistauon kanssa. Tuli niin kova sääli pientä kohtaan, kun Sera oli niin pökerryksissä ja jalat vippasi milloin mihinkin suuntaan. Autoon tyttö piti nostaa. Kotimatkaan meni puolisen tuntia ja tyttö sai levätä hyvin, ennen kävelyä autolta kotiovelle!

 

Tällä hetkellä Sera on edelleen aika tokkurassa, vaisu ja nukkunut paljon.  Mutta eiköhän tuo aamuun mennessä ole jo oma itsensä. Helpotus on suuri, kun vaivojen syy selvisi ja saatiin oikea lääkitys!

 

Näin tällä kertaa, opin taas paljon uutta.