Alkaa lievästi sanottuna ottaa päähän nämä helteet. Ei jaksais enää yhtään. Mutta ei taida olla muita vaihtoehtoja kuin jaksaa.  Sera turhautuu päivä päivältä enemmän tähän tekemättömyyteen. Kotona ollessa tyrkyttää vähän väliä leluja minulle ja on selvästi koko ajan jotain vailla. Uiminen on ainut vaihtoehto mitä ennen klo 21-22 voi tehdä, eikä sitäkään voi joka päivä harrastaa. Illemmalla mahdolliset pidemmät lenkitkin on toistaiseksi telakalla, sillä flunssa verottaa vieläkin aika lailla mun jaksamista. Turhauttavaa. 

Meillä on alkanut murrosikä hiljalleen nostaa päätään yhä voimakkaammin. Korvat katoavat ajoittain melko tehokkaasti. Käskyjä ei totella heti, vaan Sera jää usein tapittamaan minua silmiin ja selvästi testaa mitä tapahtuu, jos ei tottelekaan.  Hyvä esimerkki, kun eilen uimareissun jälkeen avasin auton takaluukun ja käskin Seran autoon. Autoon meno yleensä tapahtuu mukisematta ja nopeasti, mutta nyt Sera jäi vaan vierelleni tuijottamaan "Ai siis mitä mun niinku pitäs tehä?" - Joopa joo.

Muuta uhmaa Seralla ei ihmisten kanssa ole ilmennyt, ainakaan vielä. Tähän mennessä se ei ole kertaakaan yrittänyt pomottaa yhtäkään ihmistä, ei perheenjäsentä tai vierastakaan. Ei ainakaan niin, että minä olisin sitä huomannut.  Nyt joidenkin koirien kanssa Sera selvästi on alkanut koettelemaan rajojaan. Pomon elkeitä ja "äijjäilyä".  Se on hoksannut, että siltä löytyy kokoa sekä voimaa. Saa nähdä miten tuo murkkuvaihe tästä kehittyy...