Sera pääsi eilen tutustumaan miltei naapurissa asuvaan Suskuun ja pinseripoika Retuun. Aluksi vierastettiin, mutta leikkimään olisi pitänyt heti päästä. Eilen Sera oli myös hoidossa pari tuntia Tuulialla, mitään ongelmaa ei ole enää hoitoon jäämisessä. Viihtyy hyvin eikä kaipaile kummemmin perään. Tulee ihan mieleen lasten totuttelu päiväkotiin, samalla lailla se kai ihmisilläkin menee!

Tänään aamulla huomasin Seran läimivän tassullaan jotain ötökkää lattialla ja näytti syövän sen nopeasti suihinsa, rajun ravistelun jälkeen. No tarviihan sellaset ryökäleet kunnon löylyt! En ehtinyt asialle mitään tehdä, joten unohdin koko jutun ja jatkoin aamutoimia. Hetken päästä huomasin kuitenkin Seran nenässä jotain outoa. Iso mustaruskea koppakuoriainen oli takertunut tytön nenään kiinni! Yritin kevyesti kädellä huitaista ällötystä pois, mutta se pysyi tiukasti kiinni. Olento oli ilmeisesti päättänyt, että minähän en tästä hevillä lähde! Otin sitten paperia käteeni ja irroitin sen. HYYYYI! Se oli jotain niin ällöttävää.

Yäkhyi.  Ilmeisesti tuo raju ravistelu aiheutui siitä, kun koppis hyökkäsi tytön kimppuun. Heh, kunnon taistelu! Ei ollutkaan niin helppo nakki...

Serasta on ollut hyötyä noiden sisällä olevien hyönteisten kanssa. Inhoan ötököitä yli kaiken ja se on mukava, kun Sera huomaa ne, ettei tarvi kauaa niiden seassa olla.  Se huomaa heti, jos jossain lentää tai vipeltää joku. Tyttö tyrmää ötön tassullaan ja sitten kuvioihin tulen minä ja korjaan ruumiin pois tapahtumapaikalta. Joskus myöhästyn ja uhrit päätyvät parempiin suihin. Rikostovereita tässä kai ollaan, CSI on jo varmaan  tulossa! Hämähäkit ja sellaiset isot hyttysen näköiset ovat helppoja saaliita, mutta kärpäsissä on enemmän haastetta ja silloin matot ja verhot saa kyytiä, kun Sera hyppii ympäri kämppää.