Tultiin tuossa äsken lenkiltä, joka kyllä jää varmasti pitkäksi aikaa mieleen. Käveltiin tuttua pyörätietä, eikä ehditty kauas kotoa kun sain kokea todellisen yllätyksen. Yhtäkkiä tien viereisestä pusikosta hyökkäsi raivoisasti hampaat irvessä haukkuva koira, jonka hihnan toisessa päässä oli pieni poika. Kaikki kävi niin nopeasti, mutta arvioisin pojan olleen 6-9-vuotias, ja koira muistutti kovasti pitkäkarvaista saksanpaimenkoiraa. Kokoa koiralla siis riitti verraten taluttajaansa.  Koira veti pojan kumoon, mutta poika ei irrottanut otettaan hihnasta. Poika makasi maassa mahallaan ja piteli koiraa kaikin voimin. Ja minä taas kiskoin kaikin voimin Seraa eteenpäin, joka haukkui koiralle takaisin ja kiskoi niiden suuntaan. Olin varma, että pojan ote lipeää ja koira pääsee Seraan käsiksi. Luojan kiitos näin ei käynyt, vaikka ei se kaukana  ollut. Taakse katsoessani näin lohduttoman näyn: vihainen koira pyrkimässä peräämme, jota pitelee maassa makaava pieni poika. Ei auttanut muu kuin mennä kiireesti vain eteenpäin ja niin tilanne oli ohi. Uskomatonta, että poika ei hellittänyt otettaan, vaikka kaatuikin aika vauhdilla maahan! Urhea pieni mies!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Säikähdin niin paljon, että itku siinä melkein tuli. Enimmäkseen tuon pojan takia. Tuntui kamalalta vaan kävellä pois, kun toinen makaa maassa, mutten mitenkään voinut jäädä katsomaan oliko hän kunnossa, koska koiria ei voinut pitää toistensa lähellä. Ainoastaan poistumalla paikalta pystyin helpottamaan tilannetta. Kierrettiin sitten toista kautta kotiin, ettei olisi vaan enää törmätty tuohon kaksikkoon. Vein Seran sisälle ja menin vielä jälkeenpäin paikalle katsomaan, josko poika olisi vielä lähistöllä, mutta ketään ei näkynyt.

 

Ensin tuli kamala järkytys, sitten sääli ja huoli poikaa kohtaan ja sitten suunnaton v*tutus niitä kohtaan, jotka antavat suuren koiran pienen lapsen käsiin! Liikkuuko päässä mitään?  

 

Tuossa tilanteessa olisi voinut käydä vielä PALJON pahemminkin! Mitäköhän siinä sitten tekemään, kun Seran kimpussa on koira ja minä ainoana aikuisena tilannetta lopettamaan? Ja entä tuo poika? Toivon todella hartaasti, ettei pojalle käynyt pahasti, vaikka kaatuminen aika pahalta näyttikin ja lisäksi poika raahautui pienen matkan koiran perässä! Itse ei tulisi MIELEENKÄÄN antaa suurta ja voimakasta koiraa kenenkään kokemattoman käsiin, edes aikuisen SAATIKKA lapsen!! Koirat ovat yleensä sen verran arvaamattomia, ettei niitä tulisi antaa yksin lasten talutettaviksi, on sitten kuinka kiltti tapaus tahansa.

 

En voi sanoin kuvata tunnetta, jota tapaus aiheutti. Sydän hakkasi hurjasti vielä pitkään kotonakin.