On kyllä tosi kuumaa ollut, ei oikein mitään pysty touhuilemaan Seran kanssa. Uiminen on ainut, minkä tyttö tuntuu näillä ilmoilla kestävän. Äsken kävin ruokiksella käyttämässä Seran pikaisesti ulkona, käveltiin metsässä noin 10 min ja kotiin päästessä koira oli ihan läkähdyksissä. Illalla sitten pitää yrittää uudestaan, jos onnistuisi paremmin kun on edes hitusen viileämpää. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Eilen lähdettiin uimaan Lankamalmille ja saatiin seuraksi Niina, Jaki sekä Sampo. Jouduttiin tungoksen vuoksi jättämään perinteinen uimapaikkamme, ja käveltiin vähän kauemmas montuille. Heti kun päästiin alueelle, Sera syöksyi löytämäänsä pieneen kuralätäkköön hyppimään. Ihanan likaista!  Ja kun lähdettiin kävelemään kohti tätä varsinaista lätäkköä, koirat syöksyi sen huomatessaan heti sinne pärskimään. Tässä lätäkössä on aika matala vesi, ja ajattelin, että näinköhän se viilentää koiria tarpeeksi, jos vaan jalat kastuu. Mutta mitä vielä! Sera oli ainakin heti kättelyssä yltäpäältä märkä kun niin kovasti riehuivat. Jaki koki ilmeisesti lätäkössä riehumisen liian vähäiseksi viilennykseksi ja rupesi sukeltelemaan vedessä. Ja Sampo vanhemmalta mallia katsoen aloitti saman. Sera katseli vieressä, että mitä ihmettä nuo pojat oikein nyt keksi... ja aikansa ihmeteltyään rupesi samaan! Saipa taas hyvät naurut kun seurasi kolmen koiran sukeltelua siinä matalassa lätäkössä. Ikinä ennen ei Sera moista ole tehnyt. Ekan kerran itse näin miten vahvasti nuo toisiaan voi matkia. Hauskaa siis oli!  

Jaki taisi vähän ihastua Seraan; aina oli tilaisuuden tullen nenu Seran pyllyssä!  Niinahan vähän arvailikin, että saattaisi Serpulla olla juoksut tuloillaan lähiaikoina, kun Jakia niin kamalan paljon kiinnosti. No se jää nähtäväksi... Iän puolesta sopisi hyvin jo kuvaan.

Kun päästiin kotiin, hauskuus loppui siihen. Sera oli yltäpäältä hiekassa ja se tarttuu aika tiukkaan kosteaan turkkiin, kiinni pohjavilloihin asti. Se merkitsi suihkureissua, ja siitähän Sera ei juurikaan riemastunut. Houkuttelin vaikka millä, mutta Sera ei suostunut kylppärin kynnyksen yli tulemaan. Karkuun ja äkkiä kun menin lähelle. Panta kaulaan, ja hihnan kanssa kiskomaan sitä sitten pesulle... ei onnistunut, kun Sera kiskoi minkä jaksoi toiseen suuntaan. No koirasta tiukka ote ja sain kuin sainkin raahattua vastustelevan jäykkäjalkaisen koiran kylpyhuoneen puolelle. Tämän jälkeen homma sujui hetken aikaa vähän paremmin: Sera hyppäsi ihan vapaaehtoisesti ja houkuttelematta suihkukaappiin. En ymmärrä, mitä se kammosi niin kamalasti, koska ei se sitä suihkussaoloa kuitenkaan pelkää. Se meno tuntuu järkyttävän pienen mieltä suuresti!  Sitten muutama minuutti suihkuttelua: aluksi oltiin ihan kärsivällisesti paikallaan kunnes tyttö kyllästyi ja pyrki kaapista ulos hyppimällä suihkukaapin seiniä vasten. Onneksi komentaessa rauhottui, mutta toisti hyppyjä useampaan otteeseen. Minä siellä suljetussa suihkukaapissa litimärän, hiekkaisen, hyppivän koiran kanssa, IHANAA! Ja kun se hiekka ei siitä turkista ihan helposti irronnut, niin siellä kopissa sai aikaa jonkun aikaa viettää. Onneksi suurimmat saatiin pois, sillä en ainakaan muualla kämpässä huomannut sen suurempia hiekkamääriä. Että sellainen päätös oli meidän uimareissulla tällä kertaa!