Keskiviikkona tehtiin Niinan ja koirien kanssa metsäreissu Vilnimelle. Päätettiin vielä kerran kokeilla, josko Jaki olisi rauhoittunut Seran suhteen. Aluksi vaikuttikin hyvältä, mutta eipä aikaakaan kun Jakin nenä oli liimautunut Seran takapuoleen! Kyllä ne juoksut on varmasti tulossa, niin kovin rakastunut Jaki oli.  Ei malttanut jättää rauhaan sitten millään, pari kertaa yritti astuakin. Sääliksi kävi Jakia sekä Seraa. Eihän Jaki sille oikein mitään voi, minkäs teet kun vietit ja hormonit vievät mukanaan! Ja Sera taas kun ei tajunnut tilanteesta mitään, juoksi karkuun, muttei kuitenkaan osannut tosissaan ärähtää, vaikka huomasi, että sen hermoja alkoikin rassaamaan Jakin loputon into. Luuli vaan leikiksi, vähän rajuksi sellaiseksi!  Lopuksi Niina otti Jakin hihnaan rauhoittumaan, niin Sampo ja Sera saivat hetken aikaa leikkiä ja kirmata yhdessä.

 

Kaikki yhdessä

 

 

 

Sampo ja Sera

 

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Kiilusilmä-Sera, Rento-Sampo ja joku hyypiö?

 

 

 

Nyt taitaa olla Seran ja Jakin tapaamiset tapailtu toistaiseksi, siihen asti kunnes Serpun juoksut ovat alkaneet ja loppuneet!

 

Hot spot alkaa olla jo hyvällä mallilla, lääkekuuri jatkuu lauantaihin asti. Sera on antanut kohdan olla ihan rauhassa, eli ei tunnu kummemmin kutisevan. Oli hassua, kun keskiviikkona Jaki yritti pariin otteeseen hoitaa Seran pipiä nuolemalla! Kai se halusi pitää huolta rakkaastaan!   

 

Eilen lähdettiin Ruotsinkylään lenkille äitini seuraksi. Mukava käydä kävelemässä muuallakin kuin kotikulmilla. Patukkaa olen yrittänyt raahata joka paikkaan mukaan, kun olen niin moneen otteeseen sitä kipeästi tarvinnut kun sitä ei ole ollut. Ilman sitä koirien ohitukset eivät onnistu sitten ollenkaan. Lisää vaan harjottelua, edistystä kuitenkin on tapahtunut. Välillä on oltu epätoivon suossa ja tehnyt mieli luovuttaa, mutta sitten Sera taas osoittaa oppineensa jotakin, ja sitä sitten innostuu tulisesti jatkamaan. Toivosta ei luovuta!  Pitää vaan olla niin hirmuisen tarkkana, että huomaa kaiken ensin ja ehtii kiinnittämään koiran huomion muualle, ennen kuin keskittyminen ja korvat katoavat. Kyllä onnistumiset antavat valtavasti voimaa ja uskoa tulevaan! <?xml:namespace prefix = v ns = "urn:schemas-microsoft-com:vml" />  

 

Tänä aamuna oli oikein ihastuttava lenkki. Koettiin yhdessä ensi kertaa ukkonenkin. Lähtiessä satoi jonkun verran, yhtäkkiä rupesi tuulemaan hurjasti ja ukkonen jyrähteli melko kovaa. Sera vähän säpsähti aluksi ja katseli kummissaan ympärilleen mistä ääni kuuluu.  Seuraaviin jyrähdyksiin ei reagoitu. Vaikuttaa hyvältä, ehkä uuden vuoden aatotkin tulee olemaan helpommasta päästä! Parin jyrähdyksen jälkeen alkoi sataa kaatamalla vettä ja rakeita. Ihanaa. Mentiin sitten kiireesti takaisin sisään, ja hetken päästä paistoikin jo aurinko niin otettiin lenkki uusiksi.

 

Sainpa ostettua Seralle vihdoin ja viimein tuon Kong-lelun. Nakkitäytteellä tuntui ainakin toimivan tosi hyvin, pitää yrttää keksiä erilaisia täytteitä leluun...

 

Ihanaa, taas olis viikonloppu edessä! On luvattu ainakin suht hyvää ilmaa - ei sateita eikä liian korkeita lämpölukemia.

 

Enää ens viikko pitäis jaksaa pakertaa töissä ja sitten alkaa....

 

L O M A !!!