Reenailtiin eilen vähän patukan kanssa paikallaoloa- ja kontaktia. Kehitystä on tapahtunut, vaikka vielä on paljon parantamisen varaa. Paikallaolossa ollaan menty takapakkia, mutta kontakti paranee päivä päivältä enemmän. Iltalenkille saatiin Tuulia seuraksi, ja päästiin useampaan otteeseen harjoittelemaan ohituksia. Ihmisten ohitukset menee hyvin, lukuun ottamatta juoksevia tapauksia. Ne ilmeisesti herättävät saalisviettiä tytössä, kun niiden perään tekisi niin mieli lähteä! Juoksevia lenkkeilijöitäkään kun ei niin usein tule vastaan, niin niihin totuttelu on siksikin vähän hitaampaa kuin muihin...  

Nyt päästiin ohittelemaan muutamia koiriakin ja oli hienoa huomata kehitystä tälläkin saralla. Patukka oli matkassa mukana, ja toimii loistavasti. Yksi koira ohitettiin upeasti - täysin hiljaa ja sen suurempia tuijottelematta. Toinen ohitus olisi vaatinut hiomista, mutta ei  vielä voi vaatia täydellisyyttä, sillä tässä oli haastettakin: ohitimme seurueen, jossa oli kaksi pienempää koiraa, jotka haukkuivat koko ohituksen ajan. Kyllä Sera niitä vähän tuijotteli, haukahti pari kertaa, mutta sitten mentiin nätisti ohi mitään mukisematta ja taakse katsomatta. Normaalisti muiden koirien haukkuun vastataan voimakkaasti, siksi oli hieno suoritus, vaikka vähän suusta sammakkoja tulikin!  Kierretään vielä muut koirat kauempaa, pikkuhiljaa voisi jo alkaa lähentymään. Muistan vielä senkin ajan, kun ihmisetkin piti kiertää kauempaa, kun ne aiheutti liian lähellä reaktioita, nykyään voidaan helposti kävellä samalla pyörätiellä. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Hiljaa hyvä tulee. On se vaan niin mukavaa tunne kun näkee koirassa kehitystä, on se sitten pientä tai suurta!