Aika helpotus, kun noi ilmat tosta viileni. Vaikka ei vieläkään mikään kamalan kylmä ole, mutta aurinko ei paahda niin on paljon inhimillisempää tämä oleminen. Ennen rakastin aurinkoa ja lämpöä, mutta nyt alkaa näköjään se alkaa riittää. Viime kesä oli kyllä aika hurja ilmojen puolesta, ja loppukesästä alko jo oottamaan kylmää syksyä ja talvea. Ei siinä mitään, jos vois vaan maata rannalla mitään tekemättä, ei ne korkeat lämpötilat sillon haittais. Mutta kun täytyy töissä istua ja yrittää vielä saada aikaseks jotain, niin sitä se verottaa. Jaksaa paljon paremmin kun on vähän viileempää. Koirien tuskista puhumattakaan.

 

Tiistaina päästiin hurjiin lämpölukemiin kun mittari lähenteli 30 astetta! Päätettiin sitten Tuulian kanssa lähteä töiden jälkeen uittamaan Seraa Pyötsaareen. Siellä oli reilusti viileämpää, kun merituuli puhalsi mukavasti. Ihana paikka muutenkin, tällä kertaa oli kamerakin mukana. Heti kun päästin Seran irti, se syöksyi veteen. Innolla se taas vedessä loikki ja juoksenteli. Rantavedessä kirmaaminen tuntuu olevan suosikkeihin kuuluvaa puuhaa. Sera otti useita hurjia juoksuspurtteja pitkin rantaa, ja tuntui nauttivan kovasti. Välillä piti riepotella rannalla olevia kaisloja ja leviä tai kaivaa kuoppia, kunnes tehtiin taas vauhdikas paluu veteen. Välistä taas tyttö otti Tuulian tai minut törmäyskurssille, juoksi kovaa kohti ja väisti viime hetkellä - tai sitten ei!

 

 

 

Rannan tutkiskelua...

 

 

 

Keppi mukana

 

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 Loikka! :D

 

 

 

Eilen lähdettiin taas Niinan ja Sampon kanssa metsälenkille. Koirat sai taas painattaa ihan vapaana ja vauhtia ei tosiaankaan matkasta puuttunut! Hassu pari. Kamalia juoksuspurtteja ja vuoronperään jahtasivat toisiaan. Kun päästiin kotiin, Sera söi, nukahti ja nukkui aamuun asti! Eli taisi aika kuluttava reissu olla, kun ei edes iltapissille jaksanut nousta!

 

Saa nähdä mitä loppuviikko tuo tullessaan, mitään sen kummempia suunnitelmia ei ole.