Taas se viikonloppu viuhahti ohi turhan nopeesti. Ilmat oli ihanat, ja ulkoiltiinkin jonkun verran. Lauantaina Sera ja Sero sai nauttia toistensa ihanasta seurasta reilummin, kun vietettiin päivää pihatalkoiden merkeissä. Tuntuvat tykkäävän toisistaan paljon, ilolla niitä saa seurata. Vaikka kokoeroakin alkaa jo olla, niin se ei tunnu menoa haittaavan!

Olen muutamaan otteeseen lukenut eri keskustelupalstoilta, miten sakujen omistajat usein törmäävät ihmisiin, joilla on negatiivisia ennakkoluuloja rotua kohtaan. Useimmat kun kuulemma tuppaavat melko lyhyellä katseella mielipiteensä muodostamaan. Nyt itsekin koin vastaavaa. Ensimmäisen kerran sain kuulla jotain negatiivista palautetta rodusta ja koirastani. Tulipa todella turhautunut olo. Rakentava palaute on mielestäni ihan ok, mutta jos yleistämällä lähtee mielipiteitään muodostamaan, ilman että tietää mitään ko. koirasta, niin sellainen ei ole mielestäni kovinkaan järkevää. On asia mikä tahansa, niin liian kapea katse ja yleistäminen on mielestäni todella tyhmää, vaikka varmasti joskus itsekin siihen sorrun. Mutta ei siitä sen enempää, moiset ennakkoluulot ja kommentit voi huoletta jättää omaan arvoonsa!

Sunnuntaina vietiin Sinin ja Tuulian kanssa Jope ja Sera leikkimään hetkeksi kentälle. Jope on rohkaistunut viime näkemältä reilusti, vaikka vähän vielä Seraa aristelikin. Kasvanutkin poika oli paljon. Tästä kenttäreissusta lisäilen kuvia myöhemmin.

Illalla sitten lähdettiin koko perheen voimin lenkille ja kävi vähän ikävästi. Olimme pysähdyksissä kun täysin yllättäen vapaana ollut isohko sekarotuinen koira syöksyi luoksemme erään rivitalon pihalta. Silmänräpäys ja koira oli luonamme. Säikähdin itse hurjasti, kun ei ollut hajuakaan millä asialla koira luoksemme tuli. Koira ei ollut onneksi agressiivinen, mutta tuli todella lähelle ja Sera säikähti aika lailla. Ikinä en ole Seran nähnyt reagoivan niin. Sera haukkui hurjasti ja meni minun ja koiran väliin. Onneksi koiran omistaja tuli melkein heti koiran perässä ottamaan sen kiinni. Sera on aina vähän aristellut sitä isompia koiria ennen tutustumista, mutta olemme tässä asiassa jo edistyneet. Harmittaa todella paljon jos mennään takapakkia tai vielä pahempaa: jos tytölle jää jonkilainen trauma tapahtuneesta. Ja sekin jos Seran luottamus meihin laumanjohtajina meni täysin... Onneksi Sera kuitenkin näytti unohtaneen jutun heti kun jatkoimme matkaa. Harmittaa ja mietityttää todella paljon. Aika näyttää oliko tapahtumalla mitään vaikutuksia. Vasta iloitsin sitä, kun Sera yhtenä päivänä voitti ennakkoluulonsa huskypoikia Jakia ja Sampoa kohtaan. Neiti näytti huomaavan poikien olevan oikein mielenkiintoisia tyyppejä!  

Mutta toivotaan parasta... Onneksi vielä ennen kotiin menoa törmättiin Merjaan ja Seroon, niin varmasti muistot pelottavasta koiruudesta lähtivät mielestä!

P.S Tyhjensin kännykän kuvat koneelle, ja laittelin osan kuvista tännekin. Laatu on mitä on :D