...ja olis viikonloppu edessä. Nopeesti päivät kuluu. Pentukoulussa ollaan reenailtu todella vaihtelevalla menestyksellä. Tiistain treenien jälkeen olin valmis laittamaan spk-nartun myynti-ilmoituksen nettiin. Eilisten treenien jälkeen taas teki mieli hemmotella ja helliä tyttöä koko ilta. Että sellasta!  Eipä tietenkään voi olettaakaan puolivuotiaalta pennulta kamalan suuria, mutta tiistaina hermot meni totaalisesti, kun koiraan ei saanut mitään tolkkua. Ikinä ennen en ole Seran käyvän niin rajusti ylikierroksilla. Mutta onneksi tyttö veti superpisteet kotiin sitten torstaina, voi että mami oli ylpeä! Ihan kuin mukanani olisi ollut täysin eri koira näinä kahtena päivänä. Koko kotimatkan Karhulasta Haminaan olin yhtä hymyä! Kotonakin huomattiin jo mun naamasta, että hyvin meni!

Eilisen kauppareissun aikana ehti tapahtua kummia. Saimme nimittäin todeta, että Sera saa ulko-oven auki. Naapurin Merjalta oli joku tullut kysymään, että tietääkö kenen vapaana ulkona oleva koira on.   Merja sitten sai houkuteltua sisälle kotiinsa ja soitti mulle, että Sera on heidän luona turvassa, etten saa kohtausta kun sitä ei kotona näy. Suuri kiitos hänelle, koska jos tyttö olisi lähtenyt liihottelemaan omille teilleen, niin en tiedä mitä olisin tehnyt. Olisi kyllä saattanut jonkinmoinen reaktio tulla ilmoille, kun oltaisiin menty kotiin ja koiraa ei olisi näkynyt missään! Sera on kyllä sen verran vielä mammantyttö, etten usko sen uskaltavan lähteä kovinkaan kauas pihasta. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, enkä kyllä toista kertaa halua kokeilla! Kyllä varmasti kyläreissu oli kakaralle mieleinen, kun pääsi Seron luokse leikkimään.

No opimme taas uutta Seran taidoista ja jatkossa osaa varautua!

Tämä tällä erää, kivaa viikonloppua kaikille!