Sinne se eka talviturkki sit lähti!

Tiistaina oltiin ekan kerran Koiraseura Kotkan Kiva Ry:n järjestämässä pentukoulussa. Harjoituksen alla oli tällä kerralla istuminen ja kontakti. Jonkun verran pennut haukkuivat toisilleen, mutta yllätyin positiivisesti kuinka paljon Sera minua kuunteli oudosta ympäristöstä ja kuudesta muusta pennusta huolimatta!

Treenien jälkeen pennut saivat leikkiä keskenään, isot omassa porukassa ja pienemmät omassaan. Ja Sera pisti menemään taas sata lasissa, tuttuun tapaan.

Aluksi koirat aristelivat toisiaan, mutta hyvät leikit saatiin aikaan. Enimmäkseen Sera leikki kahden kultaisennoutajan kanssa. Tänään on taas treenit, niitä on siis kaksi kertaa viikossa, tiistaisin ja torstaisin. Mukavaa tekemistä ja aktiviteettiä minulle sekä Seralle. Sera oli ainakin ihan poikki kun kotiin päästiin.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tähän asti olen käyttänyt koulutuksessa pääosin makupaloja, mutta testailin tässä yksi päivä kepin vaikutusta Seraan. Sehän on tiedetty, että keppileikit on suuri intohimo, mutta koulutuksessa ei sitä varsinaisesti olla testattu. Totesin sitten, että Sera saattaa toimia jonkin verran paremmin kepillä. Eli viikonloppuna suuntaan eläinkauppaan ostamaan motivointipatukkaa tytölle!

Eilen sitten lähdettiin Lelun metsikköön rämpimään Mirjan ja hänen sakujen Jallan sekä Jingon kanssa. Jalla on Seran kanssa melkeinpä ihan saman ikäinen, niin oli hauska päästä vertailemaan tyttöjä toisiinsa. Alku-ujoutta oli molemmilla, mutta kyllä tytöt leikit saivat aikaan. Jingo vanhempana herrana pysytteli mielummin sivummalla ja keskittyi metsän hajuihin. Jallalla oli vähän rajummat leikit mihin Sera on tottunut, mutta se ei tuntunut Seraa kummemmin haittaavan. Kaikkeen tuntuu Sera tottuvan...

Eräässä vaiheessa jano yllätti Seran ja tyttö kurkotti juomaan sellaisesta ojan tapaisesta syvästä "lammesta". Reuna jolta Sera kurkotti, oli hivenen jyrkkä ja kuten arvata saattaa: MOLSKIS ja silmänräpäyksessä Sera oli jo veden vallassa! Sera rämpi heti pois vedestä ja jatkoi matkaa kovaa juosten, kuin ei olisi huomannutkaan koko juttua! Onneksi vesi ei ollut mitään kuravelliä, vaan suhteellisen puhdasta. Se tästä vielä olisi puuttunutkin, jos tyttö olisi pudonnut johonkin mutaiseen liejuun!

Onneksi vietimme metsässä vielä jonkin verran aikaa, niin turkki ehti edes vähän kuivua, ettei tarvinnut litimärkää koiraa pistää autoon.

Uimari rämpi kuivalle maalle...