SATAA, SATAA ROPISEE...

Masentavat ilmat. Eilenkin satoi hurjasti illalla ja sama synkkyys jatkuu nähtävästi tänään. Viikonlopuksi on kyllä luvattu vähän auringon paistetta, jeij! Jos sillon vaikka pesettäisi autonkin. Sillä ei kyllä paljoa merkitystä näin keväällä ole, kun seuraavana päivänä auto on aivan samassa pisteessä kuin ennen pesua. Rasittavaa. Onneksi meidän lenkkipolut ei ole niin kuraisia ja märkiä, niin Sera pysyy suht puhtaana. Kylläkin vaihtelevalla menestyksellä.

Toissapäivänä Nakki kävi leikkimässä Seran kanssa. Koirien kanssa Sera antaa selvästi ymmärtää, että kaikki on hyvin kunhan vaan jaksaa leikkiä hänen kanssaan. Jos ei jaksa, niin alkaa komentaminen: "Leiki mun kanssa, leiki leiki LEIKI!! Hei mikä sua vaivaa, mikset sä leiki MUN kanssa? Miksi miksi miksi?!" ja läimii tassullaan toista kuin kissa.

Seran energian määrä on katossa erityisesti muiden koirien läsnäollessa. Niinpä yleensä aikuiset koirat kyllästyvät nopeasti Seran riekkumiseen (paitsi Onni), eikä Sera voi mitenkään ymmärtää, että joku EI MUKA haluaisi leikkiä! Mitä elämää se sellainen on?! :D

Serassa on alkanut hiljalleen esiintyä uusia piirteitä. Esimerkiksi kepit. Ne ovat nykyään suuri intohimo. Melkein yhtä suuri kuin lumipallot. Sera on onnesta soikeena, kun se saa hakea tai kannella keppiä.  Toinen uusi juttu on luiden piilottaminen. Tällä viikolla huomasin ensimmäistä kertaa Seran väsäävän piiloa luulle sohvatyynyjen alta. Ja mitä vanhemmaksi Sera on tullut, sitä enemmän se tuntuu olevan hellyyden- ja läheisyydenkipeä. Aina yhä useammin Sera hakeutuu lähelleni nukkumaan. Tulee tärkeä olo, kun tuo suloisuus tulee tuhisemaan ihan kiinni kylkeeni, minne menenkin. Voi että se osaakin olla rakas.