Tänään lähdettiin aikaisin aamulla Kaisan kanssa saksanpaimenkoiraliiton näyttelyyn Harjuun. Ihan vaan turisteina ilman koiria. Vilinää ja vilskettä riitti. Ja tietty paljon upeita koiria. Onnekseni montaa pentua ei minun näkökenttääni päässyt, sillä orastava pentukuumeeni ei olisi tykännyt hyvää! Vaikka sakemannit ovatkin aina sydäntä lähellä, olen hullaantunut kahteen rotuun, joista toisesta jonain päivänä tahtoisin perheenjäsenen. Nämä rodut ovat cane corso ja dogo argentino. Ainoaksi kysymykseksi jää se, onko minulla kanttia niin vahvaluonteisen rodun uroksen omistajaksi. Narttu ei tulisi kyseeseen Seran takia.  No, toistaiseksi nämä ovat vain suunnitelmia. Mutta saksanpaimenkoira tulee aina olemaan vaihtoehtona, se ei koskaan sulkeudu pois! Rolling Eyes Tulee kulumaan vielä vuosi jos toinenkin, ennen kuin vakavasti voi alkaa harkita uuden perheenjäsenen hankintaa. Hyväksyntää uudelle jäsenelle en ole saanut perheen toiselta päättäjältä, mutta onhan tässä aikaa suostutella Wink

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Viime viikolla soitin eläinlääkäriltä Seralla silmätippareseptin, silmätulehdus siis toisessa silmässä, joka on kyllä nyt jo miltei kokonaan parantunut. Liekö joku risu sohaissut silmää, kun tuo aina niiden kanssa aika varomattomasti koheltaa.

 

Murkun kanssa elo on kyllä yhtä vuoristorataa. On ollut paljon hyviä päiviä, mutten uskalla hurrata koska tiedän, että tulen kohta niistä iloisista fiiliksistä ryminällä alas! Mutta elämä on! Razz

 

Eilen katselin toistamiseen Nelosen sarjaa Läskit koirat. Realitysarja - tai pikemminkin kauhusarja.  Ohjelman ideana on painonpudotuskisa, jossa kilpailee sekä koira että omistaja. Katsoin ihan ensimmäisen jakson ja järkytyin kyllä koirien kunnosta. Ei sitten kyllä riitä mitenkään ymmärrys, miten joku voi päästää rakkaan lemmikin moiseen kuntoon. Miten sitä sokeutuu niin, ettei näe koiran todellista tilaa? Eilisessä jaksossakin yksi omistaja viattomana kertoi, kuinka koira ei ole aiemmin PYSTYNYT juoksemaan ja nyt pystyi. Minusta ihminen saa syöttää itsensä vaikka kuinka pahaan kuntoon, omapahan on terveytensä ja kroppansa. Ja itse kärsii seuraukset. Mutta, että viaton eläin, joka ei ymmärrä syömisensä päälle juuri mitään. Koiraeläin, joka on luotu liikkumaan, ei kykene siihen - kuinka onnellinen se voi olla? Hienoa että tuo ohjelma auttaa edes muutamia koiria (ja ihmisiä), mutta valitettavasti ne eivät ole ainoita maan kamaralla. Ongelmahan on useimmiten omistajan korvien välissä, ei muualla. Tietty joissakin tapauksissa koiralle voi aiheuttaa ylipainoa jokin sairaus, mutta kyllähän siihenkin pitäisi konstit löytyä.

 

No, onhan sitä pahempaakin eläinrääkkäystä maailmalla… Kuten esimerkiksi taas mediassa pyörinyt koiratappelukohu. Toivon hartaimmin syyllisille kovimpia mahdollisia tuomioita, mutta Suomen systeemin tuntien, tekijät todennäköisesti pääsevät kuin koira veräjästä! Confused

 

Tulipas nyt vuodatettua negatiivististä jutuista, mutta tuo sarja sai aikaan hurjasti ajatuksia. Koiratappelukohusta puhumattakaan. Mutta vuodattamista vartenhan tämä blogi onkin! Smile

 

Mukavaa ja positiivisempaa viikonlopun jatkoa!

 

:pomppu: