Käytiin eilen yhdessä ja isäni kanssa Benin haudalla. Hävettää tunnustaa, ettei ole tullut käytyä vähään aikaan siellä Kuviakin rakkaan haudasta otin, mutta lisään niitä myöhemmin. Hautausmaalla oli yllättävän paljon kynttilöitä. Hämärtyvässä syysillassa ne olivat todella kauniita. Yritän aikanaan saada myös kuvia Benistä tänne... <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ylisuuri shetlanninlammaskoira Beni (Benny-Boy) oli alunperin siskoni koira, mutta hänen muutettua pois poika jäi meille. Beni oli viisas ja ihana sheltti ja eli pitkän 15-vuoden elämän. Vasta viimeisinä elinvuosina ikä alkoi painaa, ja vanhuksella ilmeni kertyvän nestettä keuhkoihin. Tämä vaiva saatiin lääkityksellä kuntoon ja Beni eli vielä useita vuosia sen jälkeen. Eräänä sunnuntaina Beni oli huonovointinen, ripulia ja ruoka ei pysynyt sisällä kauaa. Samaisena iltana rakas sai sairakohtauksen: yhtäkkiä se alkoi vinkumaan hurjasti ja takajalat eivät enää kantaneet. Niimpä Beni vietiin viimeiselle matkalleen Anjalankoskelle. Itse olin ihan hysteerinen ja isäni lähti veljensä kanssa viemään Beniä lääkäriin, ja jäimme äitini kanssa kotiin. Lääkäri oli sanonut, että vanhus oli todella huonossa kunnossa ja kuulemma pelkkä nukutuspiikki olisi riittänyt viemään Benin viimeiseen uneen. Kaikki tämä tapahtui hurjan äkkiä, vastahan rakas oli hyvässä kunnossa. Tietenkin Benin poismeno oli odotettavissa, olihan ikääkin jo kertynyt niin hurjasti. Eipä siihen silti koskaan osaa varautua.

 

Ikävä on edelleen vaikka vuosia on kulunut useita. 

 

 

Tiedän nyt, sun on parempi näin.
Kivut, tuskat takanapäin.

Ansaitset unen rauhaisan ja
kiitoksen kaikkein kauneimman.

Vasta silloin kuolee,
kun unohdetaan,

Sinua,
pikkuista,
ei täällä unohda kukaan.

 

Suo anteeksi rakkaani kyyneleet nää,
ne on rakkautta ja ikävää.