...eilen. Samalla tarkistettiin nielu, joten Sera rauhoitettiin. Nielurisat olivat onneksi parantuneet. Suuri helpotus, en nimittäin ollut kovin innostunut ajatuksesta, että tyttö joutuisi toiseen leikkaukseen.

Toipilasaika oli suhteellisen helppo. Kauluria Seralla ei ollut muulloin kuin yksinollessa. Se ei ollut tarpeen, sillä Sera antoi haavan olla rauhassa. Vaikeinta oikeastaan oli Seran ylienergisyyden sietäminen, oli päivä jolloin hermoni olivat suhteellisen riekaleina! :D En ole koskaan nähnyt neitiä vastaavanlaisena. Ilmat olivat pääosin aurinkoiset ja kuivat, joten ulkona sai olla suhteellisen huoletta, eikä masua tarvinnut jatkuvasti putsailla, vaikkakin Sera salli huoletta haavan tutkimisen ja puhdistamisen. Hyvä fiilis näin jälkeenpäin koko operaatiosta, kun ehtihän sitä tietenkin kaikenlaisia kauhutarinoitakin lukea :)

Pentukuume nousi taas huippulukemiin, kun eläinlääkärin odotushuoneessa söpöili 3 kuukautinen sakupentu. VOIHELLANLETTAS, että se oli ihana! Suuren suuret tassut ja lörpät korvat... eiiiih.
Ja mun täytyy vaan kestää. Ei ole reilua, ei sitten yhtään.

Nyt on siis liikuntarajoitukset ohi ja päästään nauttimaan täysin siemauksin syksystä. Karvaisesta sellaisesta, Seralla kun on hiljattain alkanut kovinkin tehokas karvanvaihto.

Toivotellaan kaikille oikein mukavaa ja aurinkoista syksyä! Saas nähdä milloin sitä taas innostuu kirjottelemaan...